Teksti: Hanna Kammi-Rahnasto
Juostuani kesäsateessa minuutteja myöhässä sovitulle tapaamispaikalle, vastassa odottaa iloinen ja lämmin hymy sekä tervehdys:
– Tule vain peremmälle ja jätä takki tuohon. Sattuipas hauska ilma, Kiinteistömaailman välittäjä Roope Pienimäki huikkaa.
Lämminhenkinen ilmapiiri kadottaa huolen kiireestä ja myöhästymisestä. Pystyn istahtamaan kuuntelemaan rauhassa hänen tarinaansa: miten Roope löysi tiensä hoitoalalta kiinteistönvälittäjäksi?
– Pääkaupunkiseudulla ehkä toimii se, että mennään puku päällä mustan salkun kanssa, mutta täällä maalla se on erilaista ja hyvä niin. Tahdon olla helposti lähestyttävä, yksi muiden joukossa, hän toteaa.
Roope päätyi kiinteistönvälittäjäksi aivan kuin sattumalta. Pidempään hoitoalalla työskenneltyään mieleen juolahti ajatus, jospa työelämä voisi tarjota jotain muutakin.
Hänen äitinsä oli pitänyt paikallista kukkakauppaa. Jo pienenä poikana Pienimäki oli tottunut olemaan tiskin takana asiakkaita palvellen. Myyntityö siis kiinnosti ja veri veti sitä kohti.
– Koen, että minun on helppo olla ihmisten kanssa, olen tavallaan kasvanut siihen.
Roope päätti laittaa Kiinteistömaailman yrittäjälle, Joonas Niskalalle viestiä. Hän tiedusteli, millaista välittäjien työ on. Lopulta spontaanin kysymyksen edettyä keskusteluiksi, Niskala tarjosi aikuiskoulutustuen turvin paikkaa heidän välittäjätiimistään.
– Siitä se sitten lähti. Vähän niin kuin sattumusten kautta pääsin tänne töihin.
Edellisestä työstä hoitajana Roopelle jäi paljon käteen. Hän ei ole katunut alanvaihdostaan päivääkään, vaan kokee olevansa tällä hetkellä omassa elementissään.
Hoitoalaa ja kiinteistönvälitystä ei voi suoraan verrata keskenään, mutta Roope on löytänyt aloista paljon yhteneväisyyksiä.
Entisen hoitotyön ammattilaisen silmin kiinteistövälittäjät sukeltavat toisinaan samoihin tunnetiloihin ihmisten kautta kuin hoitajatkin.
– Siellä on se suru, jos menemme arvioimaan vaikka tuoreita kuolinpesiä. Voi olla tulehtuneita välejä avioerojen kautta eli vihan ja inhon tunteita. Toisaalta olemme mukana ensiasuntojen ostojen onnenhetkissä. Tunnerajapinnat ovat siis uskomattoman samankaltaisia, hän selittää.
Roope kokee rikkautena, että hän pystyy hyödyntämään hoitotyössä kehittynyttä sosiaalista osaamistaan ja tunneälyään myös välittäjänä.
Välittäjänä Roope tahtoo olla ennen kaikkea luotettava. Hän haluaa olla ihminen, jonka luokse on helppo palata ja jota pystyy lähestymään ilman jännityksen tunteita.
Jokaisella ihmiskohtaamisella on arvonsa ja jokainen kohdataan sellaisena kuin he ovat.
– Kun myydään tarpeeseen, on tärkeää onnistua siinä että kysyntä ja tarve kohtaa. Haluan, että minusta välittyy aito inhimillisyys. Tavoitteeni on, ettei minun kanssani asioineiden tarvitsisi miettiä muita välittäjävaihtoehtoja tapaamisemme jälkeen.