Uskallanko tehdä asuntokaupat?

Maailmalta kantautuvat huonot talousuutiset eivät juuri horjuta tavallisen suomalaisen asunnonomistajan arkea. Tärkeintä on hallita omaan talouteen liittyvät riskit ja mitoittaa lainansa oikein.

– Jos olet vaihtamassa asuntoa, asuntojen hinnoilla ei ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa on ainoastaan väliraha, liiketoimintajohtaja Kenneth Kaarnimo Sampo Pankin Uudenmaan Finanssikeskuksesta toteaa.

Uskoipa asuntojen hintojen laskuun tai ei, valveutunut asuntosäästäjä varautuu molempiin vaihtoehtoihin. Ensiasunnon ostajille hintojen lasku on hyvä uutinen, jos oma talous on kunnossa. Muille asunnon omistajille hintojen laskulla ei juuri ole merkitystä, jos ei ole asuntoaan myymässä.

– Tärkeintä asuntolainaa otettaessa on lähteä liikkeelle omasta tilanteesta; mikä on oma rahan tarve ja maksukyky, Kaarnimo sanoo.

Pankki varmistaa, että asiakkaan maksukyky sietää muutamien prosenttiyksikköjen korkojen nousun. Suuremmat nousut ovat euroaikana hyvin epätodennäköisiä; siitä pitävät huolen euroalueen matala inflaatiotaso sekä valuutta-alueen suuri koko.

– Jos asuntolainan ottajalla on pieni korkojen muutoksen riskinsietokyky, suosittelemme, että hän sitoo ainakin osan lainasta kiinteään korkoon. Jos tulotaso antaa periksi korkojen reippaankin nousun, voi valita lyhyemmän koron, sillä pitkät korot ovat yleensä hieman kalliimpia, Kaarnimo kertoo.

Asuntolainan muita muuttuvia palasia ovat muun muassa laina-ajan pituus, viitekorko ja lyhennystapa – eli se, onko laina tasalyhenteinen, tasaeräinen vai kenties annuiteettilaina.

Kiinteiden korkojen ohella asuntolainojen yleisimmät viitekorot ovat joko euriboreja tai pankkien itse määrittelemiä prime-korkoja.

Viitekoron päälle asuntolainan ottajan maksettavaksi tulevat marginaalit ja muut lainanhoitokulut. Pankkeja kilpailutettaessa asuntolainan ottajan kannattaisi marginaalin tuijottamisen sijasta kiinnittää huomiota ennen kaikkea kokonaiskorkoon ja kuukausilyhennyksen suuruuteen.

Asunto ilman omaa rahaa
Ensimmäisen asunnon ostoa suunnitellessa suositellaan, että perheen käteen jäävistä tuloista asuntolainaan pitäisi käyttää korkeintaan kolmasosa. Yleensä asunto toimii 70-prosenttisesti lainan vakuutena. Loput 30 prosenttia pitää olla säästettynä tai osuudelle pitää hankkia vakuus. Lisävakuuden voi saada esimerkiksi pankista, vanhemmilta tai valtiolta.

– Lähes puolet asunnon ostajista rahoittaa hankinnan kokonaan lainarahalla. Jos omaan asuntoon liittyviä kuluja verrataan vuokraan, asumiskustannukset menevät yleensä aika samoihin, Kaarnimo sanoo.

– Niin kauan kuin oma työllisyystilanne on kunnossa, eikä perheessä ole muita muutoksia, tilanne on vakaa. Silloin lainan pystyy maksamaan, vaikka korkotaso nousisikin. Jos haluaa turvata ennakoimattomia tapahtumia, niihin on olemassa vakuutustuotteita, Kaarnimo kertoo.

Jos oma talous tai asunnon tarve yllättäen muuttuu, on hyvä olla mahdollisimman pian yhteydessä pankkiin.

– Tilanteen ei pidä antaa äityä liian pahaksi. Jos menee pankin puheille heti, tilanteen voi pelastaa usein esimerkiksi 1–2 vuoden lyhennysvapaalla. Ei ole häpeä, että elämässä tapahtuu muutoksia, Kaarnimo sanoo.

Yksi tapa säästää
– Ihmisillä on edelleen ajatus, että laina on välttämätön pakko ja siitä pitäisi päästä nopeasti eroon. Kun lainan lyhennyksen näkee omaksi pääomaksi, jota säästää, sitä ei koe rasitteeksi, Kaarnimo kuvaa.

Hänen mukaansa suomalaisten kannattaisi ottaa oppia Ruotsista, jossa lainan lyhennykset mielletään asuinkuluiksi muiden kulujen joukossa. Pitkät laina-ajat ovatkin rantautuneet Suomeen juuri länsinaapurilta.

Kun asuntosäästämisen näkee vain yhdeksi säästämisen muodoksi, voi unohtaa lineaarisen elämäkäsityksen, jossa eläminen alkaa vasta lainan tultua maksetuksi.

Teksti: Outi Airaksinen
Kuvitus: Sanna Paananen